Satutat alaselkäsi siirtäessäsi täyttä kastelukannua puutarhassasi. Kipu on siedettävää, mutta estää töiden tekemisen. Lääkäri määrää viikon sairasloman ja tulehduskipulääkettä. Viikon aikana selkä tuntuukin jo paremmalta ja palaat töihin, mutta yhtenä aamuna et meinaa päästä ylös sängystä selkäkivultasi. Tällä kertaa lääkärissä selkä kuvataan, mutta mitään oiretta selittävää syytä ei löydy. Diagnoosiksi tulee epäspesifi alaselkäkipu.
Kuvantamisen perusteella selkäsairaus kuten murtuma tai kasvain, tai hermojuureen vaikuttava löydös kuten välilevynpullistuma, nikamasiirtymä tai selkäydinkanavan ahtauma, löytyy vain 5-15% selkäkipupotilaista. Näiden ulkopuolelle jää lähes 90% selkäkivuista kärsivistä ihmisistä, joten edellä mainittu tapahtumien kulku on varsin tavallinen. Terveyskeskuskäynneistä jopa viidennes liittyy toiminnallisiin selkäkipuihin, joissa ei siis ole kuvantamisen perusteella löydetty oireita selittävää kudoskohtaista syytä. Näissä tapauksissa apu selkäkipuun ei löydy leikkauspöydältä, vaan tarvitaan asiantuntevaa konservatiivista hoitoa yhteistyössä kivusta kärsivän ihmisen kanssa. Mutta mistä löytyisi itselle sopiva apu?
Suurin osa tällaisista vaivoista on mekaanisia, tavalla tai toisella liikkeeseen, tai pikemminkin sen puuttumiseen ja liikkeen kontrolliin liittyviä häiriöitä. Selkärangan lihakset, nivelet, ligamentit ja välilevyt tarvitsevat liikettä ja sen oikeanlaista motorista kontrollia. Lepo ei siis ole lääke. Kivun akuutissa vaiheessa on luonnollista varoa kipeää kohtaa, mutta kivun kanssa ei kannata jäädä paikoilleen. Avun voi löytää osaavan manuaaliterapeutin, kuten osteopaatin, vastaanotolta. Osteopaatti etsii kehosta hienovaraisiakin toimintahäiriön merkkejä, kuten epäsymmetriaa, liikerajoituksia nivelissä ja faskiassa sekä kudosmuutoksia ja arkuutta. Hoidon tavoitteena on helpottaa kipua ja purkaa kehosta turhia jännitteitä ja tämän tuloksena palauttaa liike takaisin selkään. Tällöin myös paraneminen mahdollistuu.
Manuaalisen hoidon jälkeen keho on valmiimpi ottamaan vastaan harjoitteita, joiden avulla vaikutetaan kivun aiheuttajaan. Koska epäspesifi selkäkipu on yleensä seurausta pitkään jatkuneesta virheellisestä kuormituksesta tai sen puutteesta, harjoittelussa täytyy olla pitkäjänteinen. Harjoitteluun kuuluu nivelten asennon aistimisen ja kontrollin opettelu, syvien lihasten etsintä ja staattisen lihasvoiman lisääminen asentoa tukeviin lihaksiin. Kivun selättäminen syntyy osteopaatin käsittelyn ja selkäkivusta toipuvan oman aktiivisuuden yhteistyön tuloksena.
Epäspesifi selkäkipu luokitellaan ”hyvälaatuiseksi” sen takia, että sen paranemisennuste on hyvä kunhan asianmukainen hoito aloitetaan ajoissa. Vaikka kipu on epämiellyttävää ja haittaa elämistä, sen voi yrittää nähdä ystävällismielisenä, jonkinlaisena herättelijänä siihen, että nyt on aika tehdä asialle jotain. Kipua ei kannata päästää kroonistumaan, vaan tarttua ajoissa kehon esittämään haasteeseen.
Luettavaa:
Hyvää tietoa selkäkivusta: www.selkakanava.fi
Ohjeita hoidon tueksi: www.parempaaelamaa.fi/content/…/Hoida_Selkaasi