Asiakas astelee vastaanotolleni vinossa kävellen. Häntä huimaa. Huonossa asennossa nukkuminen on tehnyt yläniskaan ikävän jumin, jota hän on yrittänyt itse lieventää joogalla. Itsehoito on yleensä helpottanut, mutta ei tällä kertaa. Alaspäin kumartaminen on saanut huimauksen pahenemaan ja aiheuttanut oksennuskohtauksen.
Asiakkaalle huimaus on jo ennestään tuttu oire, jota on myös lääkärissä tutkittu, ja sen hoitoon on määrätty lihasrelaksanttia niskajännityksen lieventämiseen. Lääkkeet eivät kuitenkaan ole auttaneet, minkä vuoksi hän on hakeutunut osteopaatin vastaanotolle. Asiakas on minulle jo entuudestaan tuttu, joten tiedän hänen olevan perusterve, eikä haastattelussa ilmene mitään patologiseen viittaavaa.
Osteopaattisessa tutkimuksessa huomioni kiinnittävät vinon kävelyasennon lisäksi myös punoittavat silmät, yläniskan jännittyneisyys, oikean puolen ohimoluun, otsaluun, poskiluun sekä kitaluun liikerajoite sekä kallon sisällä kulkevan, ohimoluun sisäpintaan kiinnittyvän aivokalvorakenteen (tentorium cerebelli) kiristys. Nämä liikerajoitteet vaikuttavat ohimoluun sisällä olevan tasapainoelimen ja kuulo-tasapainohermon toimintaan. Kuulo-tasapainohermo on kahdeksas aivohermo ja sen tehtävänä on kuljettaa kuulo-, liike- ja tasapainoaistimusta sisäkorvasta aivoihin.
Hoidon tavoitteena on tässä tapauksessa rentouttaa yläniskaa, auttaa ohimoluun, otsaluun, poskiluun sekä kitaluun alueen liikerajoitteita vapautumaan ja sen kautta saada korvan ja tasapainoelimen sekä kuulo-tasapainohermon kulkureitiltä jännitystä lieventymään. Tarkoituksena on mahdollistaa näiden rakenteiden neste- ja verenkierron toimivuus ja vähentää hermoille kohdistuvaa painetta. Hoidon aikana asiakas kertoo korvansa auenneen. Hoidon jälkeen huimaus on lieventynyt, silmien punoitus vähentynyt merkittävästi ja asiakas kykenee taas kävelemään suorassa. Asiakas kuvaa tunteneensa hoidon aikana pään alueen verenkierron tehostumista sekä huimauksen väistymistä. Hoidon lopulla ohjeistan asiakasta kääntymään oman lääkärinsä puoleen, mikäli huimausoireet palaavat tai jos ilmenee muita oireita.
Seuraavan kerran tapaan asiakkaan neljän päivän kuluttua kontrollikäynnillä. Huimausoireet eivät ole palanneet, ja olo on ollut oikein hyvä.
Asiakkaalta on saatu lupa tapauksen nimettömään julkaisuun.
Voiko huimaus helpottua osteopaatin vastaanotolla?
Hoitotulokset riippuvat aina tilanteesta ja huimauksen taustalla olevista tekijöistä. Ennen hoitoa osteopaatti haastattelee ja tutkii ja tarvittaessa asiakas ohjataan lääkärin vastaanotolle jatkotutkimuksiin. Monesti huimauksen taustalla oleviin kehollisiin jännitystiloihin voidaan saada nopeastikin helpotusta osteopaattisella hoidolla.
Huimauksen taustalla voi olla myös mm. seuraavia tekijöitä:
- jännityspäänsärky tai vestibulaarinen migreeni
- sisäkorvan kaarikäytävän häiriö
- silmien toiminnallinen häiriö
- kuulo- tasapainohermon tulehdus
- pikkuaivojen häiriö
- jotkin lääkkeet ja sairaudet
- ohimenevä verenpaineen lasku asennon muutoksen yhteydessä
- ménièren tauti tai MS-tauti
- sisäkorvan vanhenemismuutokset
- sydämen rytmihäiriöt
- vertebrobasilaarinen vajaatoiminta
- degeneratiivinen aivosairaus
- kaularankaperäinen huimaus.
Jos huimaukseen liittyy hermostollisia oireita, kuten lihasheikkoutta tai puhevaikeutta, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Sama pätee äkillisissä kuulon, näön tai tajunnan häiriöiden tapauksissa.
Huimauksen osteopaattisessa hoidossa kokonaisuus ratkaisee
Tasapainojärjestelmän toimintaan vaikuttavat kolmen eri rinnakkaistekijän yhteistoiminta: silmien välittämä näköinformaatio, proprioseptiikka eli asentotunto, sekä sisäkorvan tasapainoelin. Näiden kolmen rinnakkaistekijän aivoille välittämän tiedon perusteella aivot tulkitsevat kehon asennon ja muodostavat kokemuksen vakaudesta. Yläniskan syvissä lihaksissa on runsaasti asentotuntoa aistivia mekanoreseptoreita, jotka voivat lihasjännityksen yhteydessä lähettää virheellistä informaatiota niskan asennosta.
Osteopaattisessa hoidossa huomioidaan aina useita kehon osia ja niiden välisiä yhteyksiä. Tärkeitä rakenteita korvaperäisen huimauksen yhteydessä ovat mm.
- ohimoluut ja niihin kiinnittyvät aivokalvot
- muut kallon luut, kuten takaraivoluu, otsaluu, poskiluu, kitaluu, seulaluu, suulakiluu, kyynelluu sekä yläleukaluu
- korvatorvi
- pään alueen autonominen hermotus
- niskan ja kallonpohjan lihakset
- pään alueelle kulkevat faskiaaliset rakenteet mm. kaulan, rintakehän ja yläraajojen alueelta
- kaularanka, rintarangan yläosa, ylimmät kylkiluut ja yläaukeama
Näiden rakenteiden tulisi olla mahdollisimman vapaita jännityksistä, jotta sisäkorvan verenkierto, nestekierto sekä hermotus pääsisivät toimimaan mahdollisimman tehokkaasti.
Oman osteopaattisen urani aikana sekä Suomessa että Kanadassa työskennellessäni minulla on useamman kerran tullut vastaan mielenkiintoisia tapauksia, joissa kämmenen, ranteen, kyynärvarren tai olkapään trauman- tai leikkauksen jälkeinen kudosten liikerajoitus on faskiaalisia ja lihastoiminnallisia ketjuja pitkin vaikuttanut korvan alueelle. Näitä alueita hoitamalla on myös korvan, leuan ja poskionteloiden alueelta saatu jännitystä vapautumaan, mikä on vaikuttanut huimausoireeseen helpottavasti. Useassa tapauksessa on myös lukittunut korva auennut ja kuulo palautunut hoidettavalta puolelta.
Usein huimauspotilailla ilmenee niskahartiaseudun lihasjännitystä, stressiä ja henkistä kuormitusta, mikä voi ilmetä myös hampaiden yöllisenä puremisena ja hermoston ylivireytenä. Vastaanotolla voidaan keskustella arjen stressinhallintamenetelmistä ja palautumiskeinoista.
Osteopaatti Linda Alaviitala