Kiertäjäkalvosinoireyhtymä johtuu yleensä olkanivelen väljyydestä, ahtaudesta tai kiertäjäkalvosimen lihaksen/jänteen osittaisesta tai täydellisestä repeämästä. Oireita aiheuttava vaurio tai tulehdus syntyy kohtaan, jossa kiertäjäkalvosinjänteet yhdistyvät ja kiinnittyvät olkaluuhun. Yleisin oireileva kudos on ylempi lapalihas (M. supraspinatus), joka saattaa vaurioitua ja tulehtua toistuvan mekaanisen ärsytyksen, jänteen rakenteellisen muutoksen tai trauman seurauksena. Ylemmän lapalihaksen jänteen heikko verenkierto sekä tulehduksesta johtuva turvotus vaikeuttavat vaurioalueen parantumista. Olkapään toiminta oleellinen osa arkipäivän toimintoja, joten rasituksen välttäminen on hankalaa ja olkapään kuntoutuminen on yleensä hidasta.

Kiertäjäkalvosimen jännevaivan tyypillinen oire on levossa, rasituksessa tai molemmissa tuntuva kipu, joka paikantuu olkapään tai olkavarren yläosan etu- tai ulkosyrjän alueelle. Lepokipu ilmenee etenkin öisin häiriten unta ja rasituskipu vaakatason yläpuolisissa liikkeissä. Repeämään liittyviä oireita ovat lisäksi aktiivisen liikelaajuuden jäykkyys, rajoittuminen, mahdolliset krepitaatioäänet sekä lihasvoiman heikkeneminen.

Kiertäjäkalvosimen osteopaattinen hoito

Osteopaattinen olkapäävaivan tutkiminen sisältää yleensä olkapään, rangan ja kylkiluiden liiketestauksia, hartiakaaren toiminnan havainnointia ja jänteiden, lihasten ja ligamenttien tunnustelua. Lisäksi tehdään tarvittaessa erotusdiagnostisia testejä, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset lääkärin hoitoa vaativat tilat. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on kivun hoidon ja liikelaajuuden palauttamisen lisäksi pyrkiä estämään oireiden kroonistuminen. Hoidettavia alueita ovat yleensä olkapään ja hartiakaaren pehmytkudokset, rinta- ja kaularanka sekä kylkiluut. Tarvittaessa osteopaatti ohjaa hartiakaaren toimintaa parantavia terapeuttisia harjoitteita, kuten lapaluun asennon kontrolliharjoitteita.