Viskeraalinen osteopatia on osteopatian yksi lähestymistapa, jossa tarkastellaan sisäelinten toimintaa tai tarkemmin sanottuna, nähdään ne osana kehoa ja kokonaisuutta. Viskeraaliosteopatia on paljon mielipiteitä jakava lähestymistapa, johtuen todennäköisesti siitä, että sen ajatellaan virheellisesti olevan sisäelinten lääketieteellistä hoitoa. Myös tutkimustietoa aiheesta on varsin vähän. Siitä huolimatta sisäelimet ovat osa kehoa ja elinten anatomia ja fysiologia tunnetaan verrattain hyvin. Viskeraalinen lähestymistapa osteopatiassa perustuukin pitkälti tähän: anatomian ja fysiologian ymmärtämiseen. Tuki- ja liikuntaelimistön hoitoa on pitkään dominoinut hermostollinen lähestymistapa ja huomio on kohdistunut paljolti rangan ja selkäpuolen hoitoon. Osteopatiassa keho pyritään näkemään kokonaisuutena, jolloin myös vatsan puoli tulee ottaa hoidossa huomioon osana kokonaisuutta. Tällöin mukaan tulevat etenkin faskian ja nestekierron vaikutus kehon toimintaan. Viskeraaliosteopatialla ei hoideta sisäelinperäisiä vaivoja tai patologioita. Elinperäiset sairaudet kuuluvat lääkärin diagnosoitaviksi ja hoidettaviksi.
Viskeraaliosteopatia osana kokonaisuutta
Osteopaatin tehtävä ei siis ole tehdä lääketieteellisiä diagnooseja, vaan ymmärtää anatomiaa, fysiologiaa ja rakenteen sekä toiminnan yhteyttä. Osteopaatti miettii enemmän kudosten laatua, syy-yhteyksiä ja tarkastelee toimintaa, kuin varsinaisesti etsii elinperäistä tai -spesifiä vikaa. Ymmärrys tuki- ja liikuntaelimistön yhteyksistä sisäelimiin luo ikään kuin siltoja eri elinjärjestelmien välille ja helpottaa ymmärrystä niiden vastavuoroisuudesta, päällekkäisyyksistä ja moniuloitteisuudesta. Yleisesti osteopaateilla on valtavasti osaamista tarkastella kehoa toiminnallisesta näkökulmasta. Valitettavasti toiminnallisilla vaivoilla on pitkään ollut epämiellyttävä sävy lääkärien keskuudessa. Epäspesifi selkäkipu tai monet naisten vaivat on vielä aivan lähihistoriassa leimattu psyykkisiksi tai keksityiksi vaivoiksi. Tämä ajattelumalli on onneksi muuttumassa. Mutta edelleen, toiminnallinen ajatusmalli voi olla vieraampi lähestymistapa.
Millaisissa tilanteissa viskeraalinen lähestymistapa tuo lisätyökaluja osteopatiaan?
Monet lantion alueen kivut, naisten vaivat, osa selkäkivuista ja esimerkiksi närästys ovat asioita, joissa viskeraaliosaamisesta on hyötyä. Monille lonkankoukistajien kireys tai kipu ovat tuttu vaiva. Lonkankoukistajalla on paljon viskeraalisia naapureita. Esimerkiksi munuainen ”ratsastaa” lonkankoukistajan päällä, eli sijoittuu lihaksen yläosaan ja liikkuu hengittäessä lonkankoukistajaa pitkin. Lonkankoukistajan kireys saattaa toisinaan vaikuttaa myös munuaiseen tai alueeseen, jossa munuainen sijaitsee, esimerkiksi luomalla alueelle faskiaalista kireyttä tai lisäämällä paineisuutta kylkikaarien/pallean takaosiin. Varsinaista vikaa munuaisessa ei siis (yleensä) ole, mutta alueelle kohdistuva jännittyneisyys voi vaikuttaa yleisesti esimerkiksi nestekiertoon ja hengitykseen. Yhteys toimii myös toiseen suuntaan, eli munuaisen ongelma voi heijastaa oiretta lonkankoukistajaan. Munuaisen vapaata liikkuvuutta edistävä osteopaattinen hoito tapahtuukin pitkälti lonkankoukistajan kautta ja tätä anatomista linkkiä hyödyntäen.
Viskeraaliosteopatiasta apua närästykseen
Närästys on oireena monelle tuttu. Se on myös loistava esimerkki viskeraalisesta vaivasta, jota voidaan hoitaa osteopaattisesti myös ilman varsinaista viskeraan kohdistuvaa hoitoa. Närästyksen ja refluksin hoidossa toiminnallinen näkökulma on hyödyllinen. Voidaan miettiä, että mikä provosoi oireita ruokavalion lisäksi. Esimerkiksi kohonnut vatsaontelon paine, rintakehän jäykkyys tai pinnallinen hengitys voivat vaikuttaa mahalaukun ja ruokatorven alueen toiminnallisuuteen. Mahalaukun alueelle kohdistuva viskeraalinen käsittely on toisinaan hyödyllistä, mutta mikäli ongelmaa on esimerkiksi ontelopainemekanismissa, voi hoitotulos jäädä laimeaksi. Täytyy muistaa, että refluksin/närästyksen taustalla on erilaisia asioita, myös asioita, jotka on tärkeä tutkia ja hoitaa lääketieteellisesti. Osteopatia ei ole useinkaan yksinään riittävä hoito närästykseen. Moni saa kuitenkin helpostusta, etenkin, jos vaiva ei ole krooninen. Yleisesti osteopaatin on tärkeä olla realisti. Asiakkaan oireet ja vaivat ovat toisinaan erittäin komplekseja. Elämäntavat, stressi, genetiikka, traumat, perussairaudet ja niin edelleen ovat isoja osa-alueita, joihin pystyy osteopaattina vaikuttamaan rajallisesti, jos sitäkään.
Yhteenveto
Lopuksi vielä mainittakoon, että viskeraalinen osteopatia on myös turvallisuutta. Opinnoissa käydään läpi paljon erotusdiagnostiikkaa. Osteopaatti ei tee lääketieteellisiä diagnooseja, mutta jos osteopaatti epäilee jonkin vaivan olevan sisäelinperäistä (patologista), lähettää hän asiakkaan lääkärille. Ihmiset, joilla on ollut munuaisaltaantulehdus tietävät, että tulehdus voi säteillä selkään tai nivusalueelle. Sappikohtaus taas voi säteillä olkapään ja hartian alueelle sekä ylä-/keskivatsaan. Sisäelimet saattavat tuottaa siis oireita, jotka muistuttavat tuki- ja liikuntaelimistön oireita ja jotka ovat yleisiä syitä hakeutua osteopaatin vastaanotolle. Tästä huolimatta yleensä kyseessä ei ole sisäelinperäinen patologia, mutta mikäli sellaisesta on kyse, sitä on tärkeä osata epäillä. Toisinaan kyseessä voi olla jokin vakavampikin vaiva. Valollakin on ollut tilanteita, joissa osteopaatin viskeraaliosaaminen on kenties säästänyt asiakkaan hengen, kun asiakas on osannut hakeutua kiireellisesti lääkäriin ja saanut ajoissa lääketieteellistä hoitoa.
Toivon, että tällä tekstillä olen saanut korjattua yleisimpiä virheellisiä käsityksiä viskeraaliosteopatiasta ja tuotua esiin sen tarpeellisuutta sekä osteopaatin roolia osana terveydenhoitoa.
Erja Syvänne
osteopaatti