Lähes jokainen ihminen kokee jossain vaiheessa elämäänsä päänsärkyä, ja päänsäryt ovatkin varmasti
yleisimpien syiden joukossa, joiden vuoksi hakeudutaan osteopaatin vastaanotolle. Päänsärky voi
olla peräisin hyvin erilaisista lähteistä: lihaksista, verisuonista, aivokalvoista, aivohermoista, luukalvoista,
silmistä, poskionteloista, korvista tai hampaistosta. Päänsärkytyyppejä tunnetaan hyvin paljon erilaisia ja
syyt niiden taustalla vaihtelevat vaarattomista hengenvaarallisiin. Yleisimmät päänsärkytyypit ovat
jännityspäänsärky ja migreeni ja valtaosa päänsäryistä voidaankin laskea kuuluvaksi jompaankumpaan
ryhmään.
Jännityspäänsärky
Jännityspäänsäryllä tyypillisesti tarkoitetaan niska-hartiaseudun lihasjännityksestä johtuvaa päänsärkyä.
Tunnusomaista jännityspäänsärylle on molemminpuolinen särky tai puristava tunne takaraivon, ohimoiden
tai otsan alueella ja usein oireita kuvataan kuin olisi kiristävä panta tai vanne pään ympärillä.
Jännityspäänsärylle on tyypillistä oireiden paheneminen päivän mittaan iltaa kohti. Säryn lisäksi muita
oireita voi olla esim. huimaus, käsien yöllinen puutuminen, päänahan kosketusarkuus tai pahoinvointi.
Migreeni
Migreeni on kohtauksellinen neurologinen sairaus, jonka syntymekanismia ei toistaiseksi tarkasti tunneta.
Migreeni jaetaan kahteen päämuotoon: aurattomaan, jossa migreenisärky alkaa suoraan ilman kohtausta
edeltäviä oireita ja auralliseen, jossa särkyä edeltää jokin oire: näköhäiriö, käsivarsien tai jalkojen
puutuminen, lihasheikkous, huimaus tai esim. puheen vaikeus. Migreenin aiheuttama päänsärky on usein
voimakasta, sykkivää ja toispuoleista. Kipuun voi liittyä autonomisen hermoston oireita, kuten ihon
kalpeutta, hikoilua, palelua, pahoinvointia tai suoliston toiminnan muutoksia. Migreeniä saattaa laukaista
tietyt ulkoiset tekijät, jotka vaihtelevat yksilöstä toiseen. Näitä tekijöitä voivat olla mm. huonosti nukuttu
yö, liian pitkät ruokailuvälit, alkoholin käyttö, stressi tai sen loppuminen, purentavirheet tai kirkas valo.
Osteopatiaa päänsärkyyn
On tärkeää tunnistaa heti hoitojakson alussa, voidaanko vastaanotolle hakeutunutta henkilöä hoitaa
osteopaattisesti vai vaatiiko tapaus lääkärin konsultaatiota. Tämän vuoksi osteopaatti lähestyy päänsärystä
oireilevaa henkilöä tarkan erotusdiagnosoinnin kautta, mikä pitää sisällään kattavan haastattelun ja
manuaalisen tutkimisen. Haastattelussa ja manuaalisessa tutkimisessa ilmi tulleiden löydösten perusteella
luodaan yksilöllinen hoitosuunnitelma. Yleisiä hoitokohteita päänsärkypotilaalta ovat mm. niska-
hartiaseudun, kallon ja purentalihasten jännitykset. Kaularangan, rintarangan yläosien sekä ylimpien
kylkiluiden alueet ovat keskeisiä pään ja niskan alueen autonomiselle hermotukselle ja näiden alueiden
toiminnallisten ongelmien käsittelyllä saadaan usein hyviä tuloksia päänsärkyjen hoidossa. Stressi ja
henkisesti kuormittavat elämänvaiheet näkyvät usein kehon yleisenä jännityksenä, hermoston
ylivirittymisenä ja bruksaamisena (hampaiden narskutteluna). Yleinen rentouden edistäminen ja hermoston rauhoittaminen on omiaan helpottamaan päänsärkypotilaan oireita.
Osteopaatti voi ohjata myös tarpeen mukaan harjoitteita, joiden päämäärä voi olla hartiaseudun ja niskan
lihaksiston rentouttaminen ja liikkeen tuottaminen alueelle. Osteopaatti voi myös ohjeistaa esim.
hengitysharjoitusten kanssa, joiden avulla voidaan saada ylivirittynyttä hermostoa rauhoitettua ja saada
pinnalliseksi muuttunutta hengitystä virtaamaan taas vapaammin.
Fyysiset kuormitustekijät (staattinen kuormitus esim. näyttöpäätteellä istuessa tai hankalat toistuvat
työasennot) voivat olla yksi osa laajempaa vyyhtiä toistuvien päänsärkyjen taustalla, mutta kuten melkeinpä minkä tahansa muunkin pitkään jatkuneen tai toistuvan kivun kohdalla, nykyisin ymmärretään,
että tarvitaan laajempaa lähestymiskulmaa toimivien ratkaisujen löytämiseksi. Varsinkin toistuvien ja
pitkään jatkuneiden päänsärkyjen kohdalla onkin hyvä pysähtyä pohtimaan laajemmin oman elämän
kuormitustekijöitä ja stressoreita, sillä ihminen on mitä suurimmissa määrin psykofyysinen kokonaisuus ja
valitettavan usein syitä tunnutaan etsivän keskittyen liialti hyvin mekaanisiin tekijöihin (ryhti, ergonomia,
lihasten kireys/heikkous ym.). Laajempi lähestyminen voi tarkoittaa esim. työ- / opiskelukuormituksen
tarkastelua, psyykkisen terveyden hoitamista, uni-, liikunta- ja ravintotottumusten huomioimista,
palautumista ja rentoutumista tukevien menetelmien harjoittelua. Osteopaatti ei suinkaan ole kaikkien em. asioiden suhteen asiantuntija, mutta voi tarjota tukea ja avata uusia näkökulmia pohdintaan sekä tietenkin tarpeen mukaan ohjata muiden alojen ammattilaisten pariin.
Hannu-Heikki Turunen, osteopaatti