Rannekipu ja yleisesti käsikipu on vaiva, jonka yhteydessä osteopaatti tutkii aina koko yläraajan toimintaketjun. Nivelten ja pehmytkudosten lisäksi hoidetaan usein turvotusta ja hermopinteitä, jotka voivat olla esimerkiksi jännetuppitulehduksen ja rannekanavaoireyhtymän taustalla.

Rannekipu johtuu yleensä ylirasituksesta, mikä johtaa jänteiden ja hermojen tulehduksiin, nivelten kulumaan sekä verenkierron heikkenemiseen. Vaivat ovat yleisiä työikäisillä päätetyöskentelijöillä sekä manuaalista työtä tekevillä (esim. hierojat). Staattinen tai toistuva ranteen rasitus heikentää alueen verenkiertoa ja johtaa helposti ranteen sekä koko yläraajan kipuiluun. Rannekivut ovat yleisiä myös niveliltään yliliikkuvilla, koska nivelten hallinta ja toiminta vaatii lihaksilta paljon aktiivista tukea venyvien ligamenttien johdosta. Myös urheilijoilla ja aktiiviliikkujilla voi esiintyä rannekipuja, jos urheilusuoritus sisältää jatkuvaa ja toistuvaa ranteen rakenteiden kuormitusta ja lepo ja palautuminen jäävät vähälle.

Ranteen kipu on usein paikallista, mutta rannekivun yhteydessä saattaa esiintyä myös muita kipuja ja oireita. Rannekipu saattaa joskus olla vain osa isompaa kokonaisuutta ja kädessä voi esiintyä samaan aikaan useita kiputiloja esim. sormissa, kämmenessä ja kyynärvarressa. Toisinaan ranteessa ja sormissa saattaa esiintyy puutumista, kömpelyyttä, turvotusta, heikkoutta ja kylmyyttä, jolloin voidaan epäillä hermosto- tai verenkiertoperäistä vaivaa (esim. rannekanavaoireyhtymä). Myös systeemisten sairauksien, kuten diabeteksen tai reuman vaikutus tulee huomioida käden alueen kipuja tutkiessa.

Rannekivun ja käsikivun osteopaattinen hoito

Osteopaattinen rannekivun tutkiminen sisältää yleensä ranteen, kyynärpään, kämmenen luiden sekä olkapään liiketestauksia, yläraajan toiminnan havainnointia ja lihasten ja jänteiden tonusten arviointia sekä hermojen kulkureittien tutkimista. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on kivun hoidon ja liikelaajuuden optimoimisen lisäksi pyrkiä estämään oireiden kroonistuminen. Hoidettavia alueita ovat yleensä yläraajan nivelet, hartiakaaren, kaulan ja yläraajan pehmytkudokset sekä kaularanka. Tarvittaessa osteopaatti ohjaa ranteen vahvistamiseen tai kontrolliin tarkoitettuja liikkeitä. Usein rannekivun ratkaiseva tekijä on riittävä lepo.

Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanavaoireyhtymä on tyypillinen työikäisten ihmisten sairaus ja yleinen etenkin päätetyötä tekevillä. Rannekanavaoireyhtymässä kämmentä sekä peukaloa, etu- ja keskisormea hermottava keskihermo (n. medianus) ahtautuu kämmeneen johtavassa rannekanavassa. Ahtautuminen voi olla rakenteellista tai toiminnallista, mutta usein taustalla on toiminnallinen ylirasitustila. Rannekanavassa kulkee keskihermon lisäksi sormien jänteitä sekä versuonia, jotka tekevät pinnetilan oireista laaja-alaisempia.

Oireet voivat olla ranteen paikallista kipua ja pakotusta sekä kämmenen ja sormien puutumista, joka pahentuu rasituksesta. Oireet voivat pahentuessaan johtaa sormien ja ranteen lihasvoimaheikkouteen sekä rannekanavan turvotukseen, joka pahentaa oireita entisestään. Rannekanavaoireyhtymän ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen, mutta hoidon riittämättömyys voi johtaa leikkaushoitoon.

Rannekanavaoireyhtymä voi myös oireilla ilman paikallista ranteen ahtaumaa ja tästä syystä osteopaatti joutuu varmistamaan hermon liukumisen ja toiminnan kaularangasta ranteeseen asti. Osteopaatti todentaa rannekanavaoireyhtymän kliinisen tutkimuksen avulla. Varma diagnoosi saadaan lääkärin tekemällä ENMG-mittauksella.

Rannekanavaoireyhtymän osteopaattinen hoito

Osteopaattinen rannekivun tutkiminen sisältää yleensä ranteen, kyynärpään, kämmenen luiden sekä olkapään liiketestauksia, yläraajan toiminnan havainnointia ja lihasten ja jänteiden tonusten arviointia sekä hermojen kulkureittien tutkimista. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on kivun hoidon ja liikelaajuuden optimoimisen lisäksi pyrkiä estämään oireiden kroonistuminen. Hoidettavia alueita ovat yleensä yläraajan nivelet, hartiakaaren, kaulan ja yläraajan pehmytkudokset sekä kaularanka.