Stressi ei lähtökohtaisesti ole huonoa tai hyvää. Stressi auttaa meitä saamaan asioita aikaan ja pääsemään mukaan työn imuun. Huonon stressistä tekee se, jos emme ehdi palautua siitä. Optimaalista olisi että yön aikana palautuisimme päivän kuormituksesta ja voisimme aloittaa uuden päivän virkeänä ja kokien olevamme valmiita uuteen työpäivään. Riittävä palautuminen vaatii tarpeeksi hyvälaatuista unta ja rennompia hetkiä myös päivän aikana.
Työstressi vaivaa joka toista ja jopa joka kymmenes työssäkäyvä kärsii työuupumuksesta. Työ voi olla kuormittavaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Stressi näkyy kehossa erilaisina tuki-ja liikuntaelimistön vaivoina, kuten niska-hartiaseudun jäykkyytenä, vatsaoireina tai päänsärkynä. Rentoutuminen on vaikeaa ja tuntuu siltä kuin kävisi ylikierroksilla. Työasioiden pyöriessä mielessä univaikeudet ja mielialan vaihtelut lisääntyvät ja muisti tuntuu huonontuneen. Kaikki nämä oireet viestivät riittämättömästä stressistä palautumisesta, johon keho reagoi tuottamalla hermostollista ja hormonaalista stressivastetta. Stressin oireet olisi hyvä ottaa merkkinä siitä, että jotain täytyy muuttaa, joko vähentää stressitekijöitä tai ottaa lisää aikaa stressistä palautumiselle.
Palautuminen on mahdollista silloin, kun irtaudutaan työstä. Mielen tasolla tämä voi tapahtua vaikkapa jonkin itseä kiinnostavan ja tarpeeksi, mutta ei liian haastavan tekemisen parissa, joka saa ajatukset pois työstä. Kehollisesti liikunta tekee hyvää, kunhan se ei ole liian raskasta. Rentoutuminen, erilaiset mindfullness- tai läsnäolon taidon harjoitteet ja etenkin hengitykseen keskittyminen voivat toimia keinoina palautua, joissa lepoa saa sekä keho että mieli. Tärkeintä on, ettei stressin hoidosta tule yksi suoritus muiden velvollisuuksien joukkoon. Jos näin pääsee käymään, niin silloin parempi olisi pohtia mitä stressitekijöitä voi elämästään karsia kuin yrittää väkisellä lisätä enää mitään.
Osteopaattinen hoito voi olla yksi hyvä keino stressistä palautumisen tukena. Stressi pahentaa tai jopa aiheuttaa oireita tuki-ja liikuntaelimistöön, joita voidaan varsin tehokkaasti hoitaa osteopatialla. Osteopaatti oottaa hoidossa huomioon myös autonomisen hermoston, jossa stressin vallitessa sympaattinen aktiivisuus on ylikorostunutta. Hoidolla voidaan rauhoittaa tätä taistele-tai-pakene -reaktion aiheuttavaa hermoston osaa ja antaa elimistölle mahdollisuus palautumiseen ja lepoon.
Työperäisen stressin osteopaattisesta hoidosta tehdyn opinnäytetutkimuksen mukaan sekä stressaantunut että työuupunut ihminen kokee selkeästi saavansa apua stressistä palautumiseen. Käytännössä se näkyi esimerkiksi jännittyneisyyden tunteen vähenemisenä ja univaikeuksien helpottumisena. Fysiologisella mittarilla hoidosta hyötyivät eniten ja nopeimmin ne, joiden stressi ei ollut vielä aiheuttanut elimistöön fysiologista ylikuormitusta. Stressiin kannattaakin puuttua ajoissa, sillä työuupumuksesta palautuminen vaatii hurjan paljon enemmän ponnisteluja ja aikaa.
Lähteet:
Osteopaattinen hoito ja työperäinen stressi -kuvaus osteopaattisen hoidon vaikutuksesta palautumiseen. Kamppila – Salama – Tiainen. Opinnäytetyö, Metropolia 2015. https://www.theseus.fi/handle/10024/91582
Kaikkea stressistä. Salla Toppinen-Tanner ja Kirsi Ahola toim. Työterveyslaitos, Helsinki 2012.
Työterveyslaitoksen hyvä tietopaketti työhyvinvoinnista ja videovinkit työstressin hallintaan: http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/stressi/sivut/default.aspx