Viime aikoina vastaanotolleni on tullut paljon asiakkaita iskiaskivun kanssa. Oireilu on yleensä liittynyt joko jomman kumman alaraajan pistelyyn tai puutumiseen tai toispuoleiseen pakarakipuun, joka on säteillyt myös taka- tai sivureiteen ja siitä alaspäin kohti jalkaterää. Asiakkaani ovat saaneet selkeää apua osteopaattisesta hoidosta: merkittävää kivun määrän ja intensiteetin vähentymistä yleensä 1-3 hoitokerrassa.
ISKIAS
Sanotaan, että iskias-hermo on kehomme suurin hermo, joka kulkee lannerangasta pakaroiden kautta takareiteen, reittä pitkin alaspäin polveen ja sieltä pohkeeseen, sääreen, jalkaterään sekä varpaisiin. Tarkan anatomisesti ajatellen iskias ei kuitenkaan ole vain yksi hermo, vaan hermorunko, jonka kautta iso osa alaraajaan kulkevista hermoista kulkee ennen haarautumistaan useiksi eri motorisiksi ja sensorisiksi hermoiksi. Polven alapuolella iskiashermo haarautuu tibialis – ja fibularis (toiselta nimeltään peroneus longus ja peroneus brevis) -hermoiksi, jotka edelleen haarautuvat erillisiksi motorisiksi ja sensorisiksi haaroikseen pohkeen, säären ja jalkaterän alueilla.
ISKIASKIPU
Iskiaskipu ilmenee yleensä jomman kumman alaraajan oireiluna: särkynä ja/tai pistelyn tai puutumisen tuntemuksina sekä pahimmillaan myös lihasheikkoutena jommassa kummassa jalassa. Iskiaskipuun saattaa liittyä myös alaselkäkipua.
Iskiaskivun yleisimpiä syitä ovat:
– hermojuurta puristava välilevyn pullistuma
– muu hermojuuripuristus
– puristustilat iskiashermon kulkureitillä esimerkiksi pakarassa, istuinluiden läheisyydessä tai polven ja säären alueilla
Iso osa vastaanotolle tulevista ”iskias”-oireisista ihmisistä ei kuitenkaan välttämättä kärsi varsinaisesta iskiaskivusta, vaan kyseessä saattaa olla oireilultaan samantyyppinen kipu, joka liittyy esimerkiksi SI-nivelen jumitiloihin, toispuoleiseen lantionasentoon ja tätä kautta toispuoleiseen pakaralihasten jännitystilaan tai lonkankoukistajien jännittyneisyyteen. Kaikki edellä mainitut voivat aiheuttaa säteilyoireena kipua myös alaraajaan. Toisaalta taas esimerkiksi varpaiden ja jalkaterän puutuminen voi johtua myös paikallisemmasta hermon puritustilasta tai sitten alaraajojen nestekiertoon liittyvästä häiriötilasta. Myös näissä kaikissa tapauksissa osteopatian avulla voidaan saavuttaa todella hyviä hoitotuloksia sekä kivun että sensorisen häiriön hoidossa.
MITEN OSTEOPAATTI HOITAA ISKIASKIPUA?
Kun minulle tulee asiakas, jolla on laajemmalle alueelle levittäytyvää alaraajakipua ja/tai puutumista tai pistelyä, teen yleensä muutaman yksinkertaisen neurologisen testin saadakseni lisää tietoa kivun mahdollisesta lähteestä. Tämän jälkeen etenemme osteopaattiseen tutkimiseen, jossa usein testaan muutamia liikeratoja sekä tunnustelen manuaalisesti iskiaskipuun mahdollisesti vaikuttavia kehon alueita. Tätä kautta pystymme luomaan asiakkaan kanssa alustavan hoitosuunnitelman ja arvion hoitokertojen määrästä sekä tarkistamaan, onko lääkärikäynti mahdollisesti tarpeen jo hoitojakson alussa.
Jos oirekuva ja neurologiset testit tukevat ajatusta iskiaskivusta, olen osteopaattina hyvin kiinnostunut alaselän ja lantion alueen toiminnasta ja toiminnallisesta tasapainosta, autonomisen hermoston toiminnasta sekä alaraajojen nestekierrosta. Usein iskiaskipuisilla asiakkailla onkin toiminnallista epätasapainoa lantion ja/tai alaselän alueilla ja lisäksi toispuoleisuutta jännittyneisyyttä esimerkiksi pakaroiden ja psoas-lihasten alueilla. Lisäksi on hyvin tavallista, että asiakkaalla on ollut jo ennen kivun ilmaantumista paljon stressiä sekä mahdollisesti unettomuutta, joita molempia kipu itsessään tietysti lisää.
Toisin sanoen, vaikka iskiaskivun yleisin syy onkin välilevyn pullistuman aiheuttama iskiashermon hermojuuripuristus lannerangassa, niin useimmiten kivun ja muiden oireiden luonteeseen ja intensiteettiin vaikuttaa myös muita toiminnallisia ja/tai psykologisia tekijöitä, joihin mm. osteopaattisella hoidolla voidaan vaikuttaa. Myös itse välilevyn pullistuman aiheuttamien oireiden rauhoittamisessa on tärkeää, että sekä nestekierto että hermotus välilevyssä ja sen ympärillä toimivat mahdollisimman hyvin.
Osasyyllinen iskiaskipuun voi olla myös iskiashermon nestekierron häiriö. Jokaisen hermon toiminnan kannalta on erittäin tärkeää, että sen oma verenkierto, vasa nervorum, toimii mahdollisimman optimaalisesti, koska jos näin ei ole, niin hermo ei saa jatkuvasti tarvitsemaansa uutta ravintoa eivätkä kuona-aineet pääse siirtymään pois uusien ravintoaineiden tieltä. Osteopaattisen hoidon yksi iso tavoite iskiaskivun hoidossa onkin sekä iskiashermon, että ylipäätään alaselän, lantion ja alaraajojen nestekierron tehostaminen.
Koska iskiaskipu on usein intensiteetiltään voimakasta, niin ensimmäinen tavoitteeni osteopaattina on usein löytää asiakkaan kanssa mahdollisimman kivuttomat hoitoasennot ja mahdollistaa tätä kautta kipuun usein liittyvän ylivirittyneen sympaattisen hermoston rauhoittaminen ja parasympaattisen hermoston tukeminen. Muutenkin tahdosta riippumattoman autonomisen hermoston tasapainottaminen on usein iskiaskivun osteopaattisen hoidon keskiössä, koska tehokas kivunhoito on mahdollista vain tällaisen tasapainon myötä.
Osteopaattisen hoidon lisäksi pyrin aina tukemaan asiakkaan omahoitoa. Iskiaskivun ollessa kyseessä tämä tarkoittaa usein mm sitä, että kipuun tai sensorisiin häiriöihin mahdollisesti liittyvää pelkoa pyritään lievittämään ja tukemaan samalla asiakkaan luottamusta omaan kehoon ja sen mahdollisuuksiin parantua. Tässä tukena on myös erilaisten mahdollisimman kivuttomien asentojen löytäminen, hengitysharjoitukset sekä mahdollisimman kivuttomien nestekiertoa tukevien liikkeiden harjoittaminen. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, ettei iskiaskivunkaan kanssa kannata jäädä paikoilleen, vaan on hyvä pyrkiä pysymään liikkeessä kivun sallimissa rajoissa.
Jos kipu ei kuitenkaan selkeästi lievenny 2-3 hoitokerrassa tai jos kipuun liittyy selkeää lihasheikkoutta ja/tai pidätyshaasteita, lähetän asiakkaan aina lääkärin konsultaatioon.
TAPAUSESIMERKKI ISKIASKIVUN HOIDOSTA
Jokin aika sitten minulle tuli asiakkaaksi reilu kolmekymppinen mies, jolla oli erittäin selkeitä akuutisti alkaneen iskiaskivun oireita oikeaan alaraajaan: todella kipeä oikea pakara ja lisäksi säteilyä jalkaa pitkin jalkaterään asti. Istuminen oli melko mahdotonta ja kävely onnistui vain ontuen. Myös klinikalla tekemäni neurologiset testit puolsivat iskiashermon puristustilaa. Mies teki istumatyötä mutta harrasti myös paljon liikuntaa ja hän oli suurimmaksi osaksi perusterve. Stressiä oli ollut viime aikoina aika paljon, mutta mitään akuuttia onnettomuutta tai urheiluvammaa hänelle ei ollut tapahtunut.
Asiakas oli kokonaisuudessaan melko jäykkä ja koko oikean puoleinen lantio ja oikea alaraaja olivat hyvin jännittyneitä. Hoidin asiakasta yhteensä kolme kertaa tukien alaselän ja lantion alueiden toiminnallista tasapainoa, oikean alaraaja mahdollisimman hyvää nestekiertoa ja laskimopaluuta sekä autonomisen hermoston tasapainoa
Ensimmäisen hoitokerran jälkeen miehen kivut olivat pienentyneet huomattavasti ja ne tuntuivat enää oikean pakaran alueella. Lisäksi hän pystyi jo tekemään melkein kaikkea mutta ei juuri vielä istumaan. Toisen hoitokerran jälkeen kivut olivat edelleen vähentyneet ja lisäksi istuminen onnistui jo lyhyitä aikoja, kolmannen hoitokerran jälkeen asiakas pystyikin sitten jo tekemään kaikkea melko normaalisti. Hoitojakson aikana asiakas kävi uudelleen myös lääkärissä ja sai lähetteen magneettikuvauksiin. Hänellä todettiinkin välilevynpullistuma ja hän sai lähetteen myös fysioterapiaan, leikkausaihetta ei löytynyt. Tässä vaiheessa asiakkaan kivut olivat kuitenkin jo vähentyneet huomattavasti, mikä varmasti myös edesauttoi fysioterapeutilta saatavien ohjeiden tai harjoitteiden tehokkaampaa hyödyntämistä jatkossa.
Osteopatia ei siis välttämättä riitä yksinään iskiaskivusta kuntoutumiseen, mutta siitä voi olla valtava apu sekä kivun lieventymisessä, että asiakkaan toimijuuden ja liikkumiskyvyn tukemisessa.
Linda Priha, osteopaatti
Kuvassa näkyy, miten vasa nervorum, hermon oma verenkierto, kulkee hermon sisällä ja sen ulkopuolella monessa eri tasossa.